Kirjoittaja: Antti Innanen, juristi ja yrittäjä
🎧 Kuuntele kirjoitus Spotifysta alta! Tekoälyfoorumi julkaisee kaikki jutut myös audiona. Kuuntele milloin vain, missä vain – vaikka puhelimen näyttö lukittuna.
Mikäli sinulla ei ole Spotifyta käytössä, löydät jakson myös Applen Podcastit-palvelusta.
"Hypen eräitä keskeisiä tunnusmerkkejä on se, että se esittää varmaksi jonkun tulevaisuudessa tapahtuvan asian", kirjoittaa Antti Innanen.
Hypen anatomia
Sanan hype alkuperä on amerikkalainen slangisana, joka syntyi 1900-luvun alkupuolella lyhenteenä sanasta hyperbole (kreikasta ”hyperbolē”, joka tarkoittaa liioittelua tai ylilyöntiä).
Termiä käytti ensimmäisen kerran aktiivisesti amerikkalainen journalisti ja kriitikko Douglas Gilbert vuonna 1925. Hän kuvasi termillä markkinointia, joka tarkoituksellisesti liioittelee tai vääristelee faktoja myynnin edistämiseksi.
Alun perin sanan käyttö yleistyi etenkin viihdeteollisuuden ja mainosalan yhteydessä 1900-luvun puolivälissä. Suomeksi hype voi tarkoittaa esimerkiksi liioittelua, paisuttelua, innostusta, ylimainontaa tai hehkutusta. Hypettäminen sisältää usein keinotekoista innostuksen nostatusta, joka ylittää todellisen arvon tai merkityksen. Tekoäly on joka puolella. Siitä julkaistaan tietoa jatkuvasti. Se innostaa ihmisten mielikuvitusta ja houkuttelee sijoittajien kiinnostusta. Vaikka tekoälyn tulisi olla lähtökohtaisesti tieteellinen ala, monet tekoälyjärjestelmiin liittyvät kuvaukset ja lupaukset eivät silti perustu empiiriseen näyttöön tai selkeään käsitteelliseen perustaan.
Tekoäly ei kehity tyhjiössä. Sen ympärillä pyörivät teknologinen kehitys, mediahuomio, julkinen mielikuva ja sääntely muodostavat yhdessä kollektiivisen käsityksen siitä, mihin tekoäly pystyy – ja mihin ei. Kun näitä kykyjä liioitellaan, seurauksena voi olla vahingollista teknologiaa, harhaanjohtavaa politiikkaa ja tutkimuksen vääristymiä. Mutta miten tunnistaa hype? Ja miten hype eroaa esimerkiksi perustelluista tulevaisuuden skenaarioista?
Kun Anthropicin toimitusjohtaja Dario Amodei sanoo, että "seuraavien 3–6 kuukauden aikana tekoäly kirjoittaa 90 % ohjelmakoodista, ja 12 kuukauden päästä lähes kaikki koodi saattaa olla tekoälyn tuottamaa", onko kyse hypestä?
Hypekäyrällä
Ehkä tunnetuin esimerkki hypen tutkimuksesta on Gartner-tutkimusyhtiön kehittämä hypekäyrä, joka kuvaa teknologioiden elinkaarta: alkuinnostus, pettymyksen vaihe ja lopulta realistinen käyttöönotto. Kyseessä on visuaalinen työkalu, jonka tarkoitus on hahmottaa uusien teknologioiden elinkaarta – ja etenkin siihen liittyviä odotusten vaihteluita. Hypekäyrä voi auttaa meitä ymmärtämään, missä kohtaa teknologinen kehitys liikkuu suhteessa odotuksiin, ja milloin on aika olla kriittinen sen sijaan, että antautuu hypen viemäksi.
Silti käyrässä on myös puutteensa. Gartnerin hypekäyrä ei ole tieteellinen malli, vaan pikemminkin heuristiikkaa. Se perustuu Gartnerin asiantuntijoiden näkemyksiin, markkinaseurantaan ja kvalitatiiviseen arvioon siitä, missä teknologiat milloinkin sijaitsevat "käyrällä".
Onko hypekäyrä myös hypeä? Se tarjoaa yksinkertaisen ja visuaalisesti houkuttelevan tavan selittää monimutkaisia teknologisia ilmiöitä. Se antaa vaikutelman järjestyksestä ja ennustettavuudesta tilanteissa, joissa niitä ei useinkaan ole. Sitä ei ole johdettu empiirisestä tutkimuksesta eikä sen vaiheita ole validoitu systemaattisesti tilastollisilla menetelmillä.
Ja missä kohdassa hypekäyrää itse hypekäyrä on? Onko sekin nyt omassa pettymysten notkossaan? Meta!
Miten tunnistaa tekoälyhype?
Hypen tunnistamisessa avuksi voidaan tuoda tieteenfilosofi Karl Popper.
Popperin mukaan tiede ei perustu todistamiseen vaan falsifiointiin: väitteen pitää olla periaatteessa osoitettavissa vääräksi, jotta se voidaan ylipäänsä laskea tieteelliseksi.
Popperin mukaan tieteellisen väitteen pitää altistaa itsensä kritiikille. Hypetetyissä tekoälyväitteissä – kuten "tekoäly tulee korvaamaan kaikki juristit kahden vuoden kuluessa" – ongelmana ei ole "liioittelu" vaan se, että väite on usein epämääräinen, epätarkka tai ei-falsifioitavissa.
Jos ei voida määrittää tarkasti mitä korvaaminen tarkoittaa, missä kontekstissa, ja millä todennettavalla tavalla, väite ei ole falsifioitavissa, eikä siis Popperin mukaan kuulu tieteeseen vaan pseudotieteen piiriin. Kaikki puhe tekoälystä ei tietenkään ole edes tarkoitettu tieteelliseksi. Joskus tarkoituksena voi olla retorinen vaikuttaminen, keskustelun herättäminen tai puhdas ränttääminen. Joskus myös tila loppuu kesken: on vaikea saada mahdutettua perusteellista argumentointia ja näyttöä rajoitettuun merkkimäärään.
Mutta tämä perusperiaate kannattaa muistaa, ja kysyä: mihin tämä perustuu? Mitkä tutkimukset viittaavat tähän suuntaan? Voiko tämän väitteen osoittaa vääräksi?
Negatiivinen hype
Kaikki hype ei ole positiivista liioittelua. Vaikka hype yhdistetään yleensä yliampuviin lupauksiin ja innostukseen, sen vastakohta – kutsuttakoon sitä tässä negatiiviseksi hypeksi – voi olla aivan yhtä harhaanjohtavaa. Negatiivinen hype mielletään usein aikuismaiseksi, asiantuntevaksi ja järkeväksi. Mutta jos negatiiviset väitteet ovat vailla empiiristä näyttöä, ne ovat samalla tavalla hypeä kuin positiivisetkin.
Negatiivinen hype kytkeytyy läheisesti varovaisuusperiaatteeseen (the precautionary principle), jonka mukaan uusia teknologioita tulisi vältellä, ellei voida varmasti todistaa, etteivät ne aiheuta haittaa. Periaate on houkutteleva. Kuka nyt haluaisi ottaa tarpeetonta riskiä? Varovaisuusperiaate kuitenkin johtaa helposti sokeaan pessimismiin, jossa kaikki uusi tulkitaan lähtökohtaisesti vaaralliseksi. Ikään kuin tietäisimme, että mitään pahaa ei nykyisestä maailmasta voi seurata, mutta kaikki uusi on uhka. Popperilaisittain katsottuna negatiivinen hype ei ole sen "aikuismaisempi" kuin positiivinenkaan: se on väite ilman falsifioitavuutta, ilman näyttöä.
Yksinkertainen testi negatiivisen hypen tunnistamiseen on seuraava: käännä väite toisin päin. Jos vastakkaista väitettä pitäisi perustella, mutta alkuperäistä ei, olet luultavasti tekemisissä negatiivisen hypen kanssa.
Esimerkiksi:
"Tekoäly ei tule koskaan viemään työpaikkoja.". Kuulostaa järkevältä, mutta vaatisi todellisuudessa näyttöä lähes kaikista tulevaisuuden skenaarioista. Vastaava käänteinen väite "Tekoäly vie kaikki työpaikat" vaatisi perusteluja – miksei myös tämä?
"Kukaan ei enää luota tekoälyyn vuoden kuluttua." Yhtä paljon näyttöä kuin väitteessä "Kaikki käyttävät tekoälyä ensi vuonna."
Hypen eräitä keskeisiä tunnusmerkkejä on se, että se esittää varmaksi jonkun tulevaisuudessa tapahtuvan asian. Sinänsä sokean optimistiset ja sokean pessimistiset teoriat ovatkin ihan samanlaisia (kiitos David Deutch): ne molemmat ennustavat asioita, ilman että väitteitä on riittävästi perusteltu.
Palataan vielä hetkeksi Dario Amodein lausahdukseen "seuraavien 3–6 kuukauden aikana tekoäly kirjoittaa 90 % koodista, ja 12 kuukauden päästä lähes kaikki koodi saattaa olla tekoälyn tuottamaa".
Mitkä tutkimukset viittaavat tähän suuntaan? Voiko tämän väitteen osoittaa vääräksi?
Sanooko lause jotakin "varmaksi" tulevaisuudessa, ilman riittäviä perusteita?
Mitä jos käännämme lauseen ympäri? "Tekoäly ei tuota laisinkaan koodia 12 kuukauden päästä"? Mihin tämä perustuu?
Haisee tekoälyhypeltä, Dario!
Piditkö tästä jutusta? Tilaa ilmoitukset uusista Tekoälyfoorumin julkaisuista suoraan sähköpostiisi. Arvostamme myös valtavasti, mikäli jätät meille arvostelun Googlessa. Kiitos. 💙
Comments